MIKSI VAIHTAA HUONOMPAAN?

Toisin kuin otsikko saattaa antaa ymmärtää, tämä blogiteksti ei liity poikaystävän tai koiran vaihtamiseen, vaan aivan toisenlaiseen, mutta myöskin mahdottomalta tuntuvaan elämänmuutokseen.

Olin juuri päässyt innostumaan tämän blogin pitämisestä ja ideoideni jakamisesta teille lukijoilleni, kunnes tapahtui elämäni mullistava ja erittäin paljon aikaa vaativa asia: vesivahinko. Asutaan lauman jäsenten kanssa ihanassa vanhassa puutaloasunnossa, joka ei ole missään määrin käytännöllinen tai priimakunnossa, mutta ensimmäinen koti synnyinkotini jälkeen joka on oikeasti tuntunut kodilta. Kuitenkin vesi joka hiipii yläkerrasta rakenteiden läpi vähitellen seinää pitkin alemmas ajaa meidät pois täältä. Muutto on tietenkin välttämätön, vaikka se herättääkin paljon surumielisiä tunteita..

Muuttoprosessi lähti liikkeelle luonnollisesti uuden asunnon etsimisestä. Mistä me oikein löydettäisiin yhtä ihana, yhtä halpa ja yhtä hyvällä sijainnilla oleva koti? Vastaus: ei mistään. Pakko ottaa vastaan se mitä saadaan.

Onneksi ylioppilastalosäätiö auttoi meitä pulassa ja saimme lähes heti asunnon, joka sijaitsee vain noin 500 m päässä nykyisestä. Uudessa asunnossa on oikeastaan paljon hyviä puolia, kuten se, että vuokra sisältää veden, sähkön ja netin sekä lisänä saunavuorot (nykyisen talon kellarissa sijaitseva "mökkisauna" ollaan jaksettu lämmittää vain kerran, mikä oli valtava ponnistelu)! Mutta miinuspuolena asunnossa on sen koko - miten 2 ihmistä, 26 kilogrammainen koira sekä VALTAVA määrä tavaraa mahtuu alle 40 neliömetrin asuntoon? No ei auta muu kuin noudattaa muiden neuvoja ja ajatella, että "mihinkään asuntoon ei kannata kiintyä liikaa", "läheisyys lämmittää" ja "asioilla on tapana järjestyä". 

Mitään muutto/tavarasta eroon pääsy vinkkejä mulla ei ole tänään antaa (tosin itse voisin niitä ottaa mielelläni vastaan). Halusin vain informoida idea-aitan muutosta ei-niin-idylliseen opiskelijaboxiin ja jakaa muutamia kuvia nykyisen kotimme lempiasioistani:

Siis täh, kolme eteistä! Miten kätevää voikaan olla, että on ulkoeteinen,
romueteinen ja sisäeteinen. Tässä sisäeteisen ja romueteisen erottava ovi,
 joka on aukkoonsa liian iso ja ikkunatkin ovat rikki.

Hirret luo hauskaa tunnelmaa ja miten mainiota on nähdä kunnolla mistä
sähköjohto valokatkaisijaan kulkee.

Lasitaidetta olohuoneen ikkunoissa, jotka eivät mene kaikki kiinni ja
joista kirjaimellisesti tuulee läpi.

Puuhella, miten mahtava ja romanttinen tilanviejä keittiössä. Tätä yritettiin
kerran paukkupakkasilla lämmittää, jonka tuloksena kaikki savut tuli sisään
ja koko asunto piti tuulettaa (liekkö vika lämmittäjässä vai lämmittimessä).

Massiivinen kakluuni, joka lämmitti asuntoa säässä kuin säässä. Kyllä oli tunnelmallista istua pipo päässä takkatulen ääressä, kun muualla asunnossa oli alimmillaan 9 astetta lämmintä.

Keittiö on kyllä ihana! Parhaat bileet, parhaat keskustelut ja paras tunnelma löytyi aina eripari kaapeilla varustellusta tuvasta. Tätä paikkaa tulee oikeasti ikävä!

Siinäpä se meidän koti kokonaisuudessaan oli. Kuten saatoitte huomata, kuvateksteistä oli rivien välistä luettavissa myös muutamia asuntoon liittyviä pieniä ongelmakohtia.. Siksi jostain näkökulmasta katsoen täältä pois muutto, toisin sanoen huonompaan vaihtaminen, voikin olla elämänlaatua (etenkin talvella) parantava asia! Toivotaan kuitenkin, että jahka vesivahinko saadaan korjattua, tämä asunto saa uudet yhtä hurahtaneet asukkaat kuin nykyiset, jotka perustivat ulos kasvimaan, ruokkivat pihan eläimiä läpi talven, pitivät hauskoja paardeja niin sisällä kuin ulkona sekä lainasivat vintiltä ja autotallista löytyneitä tavaroita sisusustaakseen kotinsa! 

Nyt pidän pienen tauon bloggaamisessa ja keskityn kaiken romun pakkaamiseen, myymiseen ja lahjoittamiseen. Paljon on ideoita tässä kevään aikana kuitenkin syntynyt ja valmistunut, mutta palaan niihin sitten muuton jälkeen!

Idea pähkinänkuoressa: Elämän heittäessä häränpyllyä, pidä mielessäsi tämä isoäitini viisaus: asioilla on tapana järjestyä - jos ei hyvin niin huonosti! Think positive!

KARDEMUMMAINEN KAHVIHETKI

Suomalaiset juovat enemmän kahvia kuin vettä - on capsulo- ja pannukahveja, espressoja, latteja ja muita sellaisia, mutta useat meistä juovat päivittäin vain perinteistä suodatinkahvia. Suodatinkahvi voi myös olla vallan hyvän makuista, mutta tiedättekö mitä! Ei ole mitään parempaa tapaa aloittaa päivä kuin pitkäksi venynyt arkiaamu luksuskahvin parissa! Mikä sitten teki tämän aamun aamukahvista muka niin luksuksen?

Jos haluaa aamukahvihetkestä vieläkin nautinnollisemman, kannattaa varata seuraavat tarvikkeet huomisaamua ajatellen valmiiksi:

• Hyvää kahvia 
• Maitoa
• Vispilä
• Iso kuppi 
• 1/2 tlk kardemummaa

Laittaessasi kahvin tulemaan lisää purujen joukkoon noin 1/2 teelusikallista kardemummaa kuppia kohden.  Kahvin valmistuessa lämmitä tilkka maitoa mikrossa tai kattilassa ja vaahdota vispilällä. Kaada kahvi vaahdotetun maidon joukkoon ja nauti kotitekoinen luksuskahvi!

Meillä jauhetaan kahvi useimmiten suoraan pavuista ja mahdollisimman tummapaahtoisista semmoisista. Joskus innostun ja laitan kardemumman lisäksi kahviin myös hieman kanelia, jolloin kahvihetkestä tulee korvapuustinen. :)

Tästä ei kahvihetki voi paljoa enää parantua, paitsi että keittiössä istuskellessani huomasin katsoessani ulos ikkunasta, että pähkinät, joita olen vienyt päivittäin pihassamme asuvalle oravalle ovatkin tainneet päätyä ihan jonkun muun eläimen mahaan. Harakka kävi nätisti poimimassa kaikki pähkinät kolme kerrallaan suuhunsa ja vei ne jonnekkin omaan piiloonsa..

Idea pähkinänkuoressa: Luksusta elämään kardemummaisella aamukahvilla!

VIRKATUT PANNUNALUSET

Lupailin aikaisemmin, että vanhan pussilakanan uusi elämä saattaisi löytyä meidän keittiöstä. Vanhat kankaat voi helposti uusiokäyttää käsitöissä, ohjeet "matonkuteen" tekoon löytyy edellisestä postauksesta. Nyt on kaksi pannunalusta valmiina ja materiaalia jäi vielä jäljelle vaikka kuinka paljon! Mitäköhän muuta kangassuikaleista voisi virkata? 

Pannunalusista tuli sopivan paksuja ja hauskan värisiä. Vaikka kangas oli melko kulunutta, sopi se erittäin hyvin vielä tällaiseen tarkoitukseen. Vaalenpunaisista kangaskaistaleista revin hieman paksummat, noin 2 cm leveät, jolloin pannunalusesta tuli hieman jämäkämpi. 

Käytin virkkauksessa numeron 9 koukkua ja tein työstä viidentoista ketjusilmukan levyisen. Jatkoin virkkausta niin pitkään kunnes työ alkoi olemaan neliön muotoinen. Tämän jälkeen jatkoin vielä kiinteillä silmukoilla koko työn ympäri ja tein ripustuskoukun ketjusilmukoin. 

Pyöreän pannunalusen tein puolestaan vähän ohuemmista, noin 1 cm levyisistä kangassuikaleista. Aloitin työn virkkaamalla 5 ketjusilmukkaa, jotka yhdistin piilosilmukalla. Lisäsin alussa silmukoita jokaisella kerroksella melkein joka toiseen silmukkaan ja lopussa harvemmin, mutta kuitenkin tasaisin väliajoin. Pyöreä pannunalunen sopii hyvin kuuman kattilan alle suojaamaan ruokapöytää kuumalta kasvissosekeitolta tai -



teepannun alle flunssaisiin, mutta tunnelmallisiin päiväteehetkiin suojaamaan kirjakarusellia kuumalta vihreältä teeltä. :)



Idea pähkinänkuoressa: Vanhoista kankaista revityistä suikaleista voi virkata kivoja ja käytännöllisiä pannunalusia omaksi iloksi tai vaikka lahjaksi!

VANHAN PUSSILAKANAN UUSI ELÄMÄ

Kirjamessuilla viime syksynä tein tällaisen heräteostoksen ja arvostelin kirjan totaalisesti pelkän kannen perusteella - ihania värejä ja nimikin kuvaisi uutta omistajaa täysin! Hetkeäkään en ole katunut ostopäätöstäni, sillä tämä kirja on pienestä koostaan huolimatta täynnä ihania, toteuttamisen arvoisia ideoita. Kirja on kahden ruotsalaisnaisen käsialaa, alkuperäiseltä nimeltään Galen i garn, ja se kaikin puolin hirveen kiva ja inspiroiva!

Kirjassa on ihania ja selkokielisiä ohjeita laidasta laitaan aina amigurumeista isoäidinneliöillä koristeltuun polkupyörään asti. Joskus aion vielä virkata tuollaisen kannessakin näkyvän värikkään sängynpeitteen, kunhan vaan saan ensin isoäidinneliöistä neliöiden mallisia, mikä ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta..

Tässä kirjassa ehdottomasti parasta on kuitenkin se, että useissa töissä hyödynnetään vanhoja materiaaleja (kierrätys ja uusiokäyttö kunniaan!), jotka saavat pienellä vaivalla aivan uuden elämän. Mikäs sen parempaa kuin ettei tarvitse aina kävellä lankakauppaan ostamaan tarvikkeita uutta käsityötä aloittaessa, vaan materiaalin voi kaivaa kaappien perukoilta tai vintiltä.

Löysin meidän lakanakaapista juuri tähän tarkoitukseen sopivan pussilakanan, joka ei ollut enää pitkiin aikoihin ollut nukkumakelpoinen, ja omistajakin suostui siitä luopumaan. Pussilakana oli kuitenkin niin puhkirakastettu, että siitä pystyi hyödyntämään vain osan. Tämä on toki parempi kuin ei mitään.

Itse tehty "matonkude" syntyy seuraavasti: vanhaa kangata revitään noin 1 cm leveäksi suikaleeksi, ja repiminen lopetetaan aina noin 1 cm päässä kankaan reunasta. Sitten leikataan taas saksilla saman levyinen viilto kankaaseen ja uuden suikaleen repiminen aloitetaan toiseen suuntaan. Näin syntyy yhtenäistä suikaletta helposti ilman ompelemista!

Näistä keristä ei tällä kertaa kuitenkaan synny sisustusesineitä kuten mattoa tai lattiatyynyä, vaan kenties jotakin hyödyllistä keittiöön. Työn tuloksesta kirjoitan sitten seuraavassa postauksessa!

Idea pähkinänkuoressa: Hyödynnä vanhat kankaat virkkuutöissä. Helppoa, nopeaa, rahaa säästävää sekä mikä parasta, uusiokäyttöä!

LAPSENMIELISET LOKKISUKAT

Eilen sain valmiiksi toiset lokkisukkani ja tänään paistoi jopa aurinkokin kuvatessani niitä tuolla pihalla! Pidän villasukkien neulomisesta erityisesti, koska niiden ohje on ehkä ainoa jonka osaan ulkomuistista, joten sukat syntyy mukavasti esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa katsellessa.. Taisin jo aikaisemmin mainita marimekon lokin olevan yksi lempikuoseistani, joten sovelsin näitä hauskoja aaltoraitoja tällä kertaa sukanvarsiin perinteisissä mustan ja valkoisen väreissä.

Keltapinkki sukkapari valmistui jo syksyllä, ja kuten kuvasta huomaa, ne ovat olleet kovassa käytössä! Jostain syystä oon jo siitä saakka kun opin pitämään puikkoja käsissäni tykännyt neuloa sukkia ja tumppuja peilivärein, ja vieläkin sorrun usein tähän lapsenmielisyyteen ("Sul on eriparisukat!" "Eikä oo, nää on ihan samaa parii!"). 

Aaltoraidat ovat erittäin yksinkertaisia neuloa, eikä ne vie kauheasti ylimääräistä lankaa jos verrataan perinteisiin tasaraitoihin. Lankana on luottolankaani seiskaveikkaa, ja mustasta ja valkoisesta lankakerästä saisi vielä toiset samanlaiset sukat päinvastaisin värein neulottuna. Aaltoraitojen ja muiden  kuvioiden neulomista helpottaa niiden hahmottelu ruutupaperille: yksi ruutu = yksi silmukka. Vaikka villasukat ovat erittäin käytännölliset ja hyödylliset vaatekappaleet näissä Suomen arktisissa (ja välillä huolestuttavan vähä-arktisissa) olosuhteissa, tuo ne lahkeiden päällä ollessaan myös hauskan lisämausteen pukeutumiseen!

Perinteisten villasukkien ohjeen opin isoäidiltäni ja hän taas oli oppinut tämän aikoinaan ystävättäreltään, joka toimi käsityöopettajana samassa koulussa kuin isoäiti oli kotitalousopettajana. Tämän ohjeen avulla neulotut sukat eivät kulu niin nopeasti ei-raitaisen kantapäänsä tähden ja ne istuvat hyvin jalkaan kuin jalkaan, koska jalan päälipuoli on neulottu joustinneuleena. Voin yrittää avata tätä mystistä kantapäätä jossain kohden, jos sille löytyy kiinnostusta!

Tässä vielä yksi kuva uusista lempparisukistani ja samalla myös uusista lempparikengistäni (conversejen suurkuluttaja hullaantui hieman facebook-kirppiksellä, oli muuten halvat ja vielä ihan käyttämättömät)!  

Idea pähkinänkuoressa: Neulo perinteisten tasaraitojen sijaan villasukan varsiin pehmeää aaltoraitaa. Ja mikset kokeilisi samalla Peppi Pitkätossun tyylistä vaihtoehtoa ja neuloisi sukista väreiltään toistensa peilikuvat!

PITKÄKESTOINEN PÄIVÄNPIRISTYS

Muutama päivä sitten tulin kotiin ja keittiön pöydällä odotti yllätys. Olin saanut mieheltä kukkia, näin ihania ja kauniita neilikoita! Mutta miksi mies tuo naiselle kukkia? Ystävämme (eräs pitkä nörtti) sanoi heti, että on epäilyttävää jos mies tuo kukkia.. "Mitä pahaa se on nyt mennyt tekemään?"

No ei vaan! Mun mielestä kukkien tuominen ei ollut millään tavalla epäilyttävää vaan päinvastoin, tuli erittäin luotettava (tai mikä nyt onkaan epäilyttävän vastakohta?) olo! Neilikat on paitsi kauniita ja keväisiä, niin myös erittäin pitkäkestoisia. Syksyllä oltiin matkalla isoäidin sytymäpäiville ja pysähdyttiin päivittäistavarakauppaan ostamaan viime hetken viemiset ja mukaan tarttui punainen neilikkakimppu. Kukat olivat kuulemma piristäneet isoäidin päiviä yli kuukauden verran!

Idea pähkinänkuoressa: Pienellä rahallisella panostuksella voi luoda uuden piristävän lookin keittiön pöydälle pitkäksikin aikaa. Ilahduta itseäsi tai ystävääsi!

SUUSSASULAVAT SYDÄNSUKLAAT

Eilen oli ystävieni syntymäpäiväjuhlat, jonne päätin leipoa jo aikaisemmin paljon suosiota saavuttaneita sydänsuklaita. Sydänsuklaat on helppo- ja nopeatekoisia sekä erittäin herkullisia!

Pääainesosan eli suklaalevyt voi valita oman maun mukaan. Tällä kertaa valitsin mukaan kahden fazerin sinisen lisäksi yhden tumman suklaalevyn, jottei sydänsuklaista tule ällömakeita. Suklaaherkut muistuttavat Rocky Roadeja, mutta mahdolliseten allergioiden takia jätin pähkinät pois ja laitoin tilalle rusinoita. 

Sydänsuklaiden tekoon tarvitset:

• 3 levyä suklaata
• 100 g vaahtokarkkeja
• 2 dl riisimuroja
• 2 dl rusinoita
• Nonparelleja
• Pikkuisia paperivuokia

Ensin suklaat sulatetaan vesihauteessa kattilassa (meillä on semmoinen ihka oikea haudutuskattila, joka on täydellinen juuri tällaisiin kokkailuihin!) ja joukkoon kaadetaan riisimurot, rusinat ja vaahtokarkit. Käyttämäni vaahtokarkit olivat pikkuisia jo valmiiksi, mutta käytettäessä isompia vaahtokarkkeja, voi ne leikata pienemmäksi saksilla. Kaikki aineet sekoitetaan kunnolla keskenään ja annostellaan kahdella lusikalla paperivuokiin. Nonparellit ripotellaan päälle heti annostelun jälkeen, jotta ne tarttuvat kiinni ennen suklaan kovettumista. Sitten vain odotellaan ja annetaan herkkujen jäähtyä ja kovettua rauhassa, joka vienee noin tunnin. 
 
Vuokien käyttäminen oli mielestäni oivallinen idea, koska niistä on paljon kivempi syödä ja ovat ne kauniin näköisiäkin! Toinen vaihtoehto olisi valuttaa taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja kovettumisen jälkeen leikata siitä suuhun sopivia paloja.

Eilen nämä sydänsuklaat ilahduttivat päivänsankareita ja katosivat hetkessä vieraiden suihin! 

 

Idea pähkinänkuoressa: Sydänsuklaat on herkullisia ja helppotekoisia, eikä niiden valmistamisessa kauaa nokka tuhise. Ilahduta suklailla vieraitasi tai vie juhliin tuomisiksi. Suosittelen!